Mobiilikirkko

Kirkkovuosi

2. Pääsiäispäivä

22.4.2019

Ylösnousseen kohtaaminen

Toisena pääsiäispäivänä muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä opetuslapsille ja muutamille naisille. Ilmestykset vakuuttivat heidät hänen kuolleista nousemisestaan ja jatkuvasta läsnäolostaan. Seurakunta elää Ylösnousseen seurassa.

Vuosikerta: Ensimmäinen vuosikerta
Liturginen väri: Valkoinen
Alttarikynttilät: Neljä alttarikynttilää

Alkuvirsiä:

95 Te kristityt, nyt juhlikaa
98 Jo nousit haudastasi
99 Jeesus elää, Herrani
Päivän virsiä:

102 Murhemielin, kyynelöiden
103 Ah saavu, Jeesus, keskellemme
93 Nouse mieli, käänny kieli
476 Kun päivä laskee Emmauksessa



 Psalmi

Antifoni:

Herra on todella noussut kuolleista!

Luuk. 24: 34

Psalmi:

Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.   Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee,   minun ruumiini ei pelkoa tunne.Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.  Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo,   sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.

Ps. 16: 8-11

Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle,  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,   iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Antifoni toistetaan

Hallelujasäe

Eikö sydämemme hehkunut innosta,kun hän puhui meilleja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?

Luuk. 24: 32

Ensimmäinen vuosikerta

Ensimmäinen lukukappale

Joona 2

Mutta Herra pani suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. Hän rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisuksissa ja sanoi:      - Ahdingossani minä kutsun Herraa avuksi,      ja hän vastaa minulle.      Tuonelan kohdusta minä huudan apua,      ja sinä, Herra, kuulet ääneni.      Sinä heitit minut syvyyteen,      merten sydämeen,      ja virta ympäröi minut.      Sinun tyrskysi ja aaltosi      vyöryivät ylitseni.      Minä ajattelin: ”Minut on sysätty pois      sinun silmiesi edestä.      Kuitenkin minä yhä tähyilen      pyhää temppeliäsi kohti.”      Vedet nousivat kaulaani asti,      syvyydet saartoivat minut,      kaislat kietoutuivat päähäni.      Vuorten pohjiin minä painuin,      vajosin syvyyksien maahan,      sen salvat sulkeutuivat takanani ainiaaksi.      Mutta sinä, Herra, minun Jumalani,      nostit minut elävänä ylös haudasta.      Kun voimani jo raukenivat,      minä yhä kutsuin Herraa,      ja rukoukseni tuli sinun luoksesi      pyhään temppeliisi.      Ne, jotka luottavat turhiin jumaliin,      hylkäävät ja pettävät sinut.      Mutta minä saan uhrata      ja laulaa kiitosta sinulle.      Minkä olen luvannut, sen minä täytän.      Vain Herra voi pelastaa.    Sitten Herra käski kalan oksentaa Joonan kuivalle maalle.

Toinen lukukappale

Ap. t. 10: 34-43

Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi:    ”Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa. Hän lähetti Israelin kansalle sanansa, ilmoitti hyvän sanoman rauhasta, jonka Jeesus Kristus on tuonut - hän, joka on kaikkien Herra.    Te tiedätte, mitä on tapahtunut ensin Galileassa ja sitten kaikkialla Juudeassa sen jälkeen kun Johannes saarnasi ja kastoi. Te olette kuulleet Jeesuksesta, nasaretilaisesta, jonka Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla. Hän kulki ympäri maata, teki hyvää ja paransi kaikki, jotka olivat joutuneet Paholaisen valtaan, sillä Jumala oli hänen kanssaan. Tämän me voimme vahvistaa todeksi, kaiken tämän, minkä hän teki Juudean maassa ja Jerusalemissa. Hänet he ripustivat ristinpuulle ja surmasivat, mutta Jumala herätti hänet kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä - ei kaikelle kansalle, vaan todistajille, jotka Jumala oli ennalta valinnut, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kun hän oli noussut kuolleista. Hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että juuri hänet Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi.”

Evankeliumi

Luuk. 24: 13-35

Samana päivänä oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka. He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut.    Jeesus kysyi heiltä: ”Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?” He pysähtyivät murheellisina, ja toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: ”Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut.”    ”Mitä te tarkoitatte?” Jeesus kysyi. He vastasivat: ”Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Se mies oli tosi profeetta, voimallinen sanoissa ja teoissa, sekä Jumalan että kaiken kansan edessä. Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Eikä siinä kaikki. Tänään on jo kolmas päivä siitä kun se tapahtui, ja nyt ovat muutamat naiset meidän joukostamme saattaneet meidät kerta kaikkiaan hämmennyksiin. He kävivät varhain aamulla haudalla mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Sieltä tultuaan he lisäksi kertoivat nähneensä näyn: enkeleitä, jotka sanoivat, että Jeesus elää. Muutamat meistä menivät silloin haudalle ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet. Jeesusta he eivät nähneet.”    Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa.” Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.    He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: ”Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan.” Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?”    Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. Nämä sanoivat: ”Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille.” Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän.

Rukous

Ylösnoussut Jeesus Kristus. Opetuslapsesi luulivat menettäneensä sinut kuoleman kalliohautaan. Heidän toivonsa valtakuntasi voitosta oli sammunut. Mutta sinä ilmestyit heille ja viritit heidän sydämiinsä ilon ja toivon liekin. Kirkasta itsesi meillekin sanassasi, kun uskomme tuli hiipuu ja toivon näköalat himmenevät. Kulje kanssamme ja jää luoksemme, jottei elämän tie katoaisi meiltä.


Aamen

* * *

Katso koko kirkkovuosi täältä

© Kirkon keskusrahasto