Mobiilikirkko

Kirkkovuosi

17. sunnuntai helluntaista

16.9.2018

Jeesus antaa elämän

Tätä sunnuntaita on kutsuttu evankeliumitekstien vuoksi pikku pääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Jeesus on voittanut ihmistä ja koko luomakuntaa uhkaavan kuoleman vallan. Siksi häneen uskovilla on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan. Kerran luomakuntakin vapautetaan katoavaisuuden orjuudesta.

Vuosikerta: Kolmas vuosikerta
Liturginen väri: Vihreä
Alttarikynttilät: Kaksi alttarikynttilää

Alkuvirsiä:
625 Jeesus elää, turvani
297 Mun hyvään Herraani
517 Herra, kädelläsi
Päivän virsiä:
242 Jo vaietkoon vaikerrus, itku
249 Pois kirkas suvi kulkee
604 Oi Herrani, kun matkani
616 Puhtaana niityn kukka



 Ensimmäinen lukukappale

Jes. 26: 12-14, 19

Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös se on sinun tekoasi, niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan.Herra, meidän Jumalamme, meitä ovat vallinneet toiset herrat, et sinä.Nyt vain sinun nimesi on huulillamme. He ovat kuolleet, eivät herää eloon, nuo mahtajat eivät nouse manalta, sillä sinä olet vaatinut heidät tililleja tuhonnut heidät ja pyyhkinyt pois heidän muistonsa.    Mutta sinun kuolleesi heräävät eloon,heidän ruumiinsa nousevat ylös. Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa!Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan,ja niin maa palauttaa kuolleet elämään.

TAI

1. Kun. 17: 17-24

Jonkin ajan kuluttua kävi niin, että talon emännän poika sairastui. Hänen tautinsa yltyi niin pahaksi, ettei hänessä lopulta ollut elonmerkkiä. Leski sanoi silloin Elialle: ”Pitikö sinun sekaantua minun elämääni, Jumalan mies! Pitikö sinun tulla tänne vetämään minun syntini esiin ja tappamaan poikani!”    Elia sanoi: ”Anna poika minulle.” Hän otti pojan lesken sylistä, kantoi hänet huoneeseensa talon katolle ja laski hänet vuoteelleen. Hän rukoili Herraa sanoen: ”Herra, minun Jumalani! Tahdotko todella tuottaa onnettomuuden tälle leskelle, jonka luona asun, ja surmata hänen poikansa?” Hän ojentautui kolmesti pojan ylle ja rukoili: ”Herra, minun Jumalani! Anna hengen palata tähän poikaan!” Herra kuuli Elian pyynnön. Henki palasi poikaan, ja hän virkosi eloon. Elia nosti pojan vuoteelta ja vei hänet kattohuoneesta alas taloon. Hän antoi pojan tämän äidille ja sanoi: ”Katso, poikasi elää.” Nainen sanoi Elialle: ”Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies. Se, mitä sinä puhut, on todella Herran sanaa.”

Toinen lukukappale

Fil. 1: 20-26

Odotan ja toivon hartaasti, että en joudu millään tavoin häpeään vaan voin nyt niin kuin aina ennenkin olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle, jäänpä sitten eloon tai kuolen. Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni. En tiedä, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon. Olen siitä varma. Niinpä tiedänkin, että jään tänne ja pysyn kaikkien teidän luonanne, jotta te edistyisitte uskossa ja saisitte siitä iloita. Silloin te Kristuksen Jeesuksen omina saatte yhä enemmän aihetta riemuita minusta, kun jälleen tulen luoksenne.

Evankeliumi

Joh. 5: 19-21

Jeesus sanoi juutalaisille:     ”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.”

Rukous

Rakas Vapahtaja. Kuoleman saattoja kulkee meitä vastaan, ja itsekin itkemme kuolleita rakkaitamme. Surun kieli on yhteinen. Sinäkin, Jeesus, kohtasit monta itkevää ja itkit heidän kanssaan. Sinä tiedät, miten vaikeaa meidän on luopua rakkaistamme. Mutta sinä olet ylösnousemus ja elämä, eikä yksikään, joka elää ja uskoo sinuun, ikinä kuole. Tätä uskoa pyydämme sinulta. Ole surun tiellä meitä lähellä ja auta ottamaan luottavasti vastaan kaikki tulevat päivät. Aamen


* * *

Katso koko kirkkovuosi täältä

© Kirkon keskusrahasto