Mobiilikirkko

Kirkkovuosi

2. sunnuntai ennen paastonaikaa

Jumalan sanan kylvö

Tämän sunnuntain, sexagesiman (= kuudeskymmenes), evankeliumiteksteissä puhutaan Jumalan sanan kylvämisestä. Jeesus on kylväjä, mutta myös hänen opetuslapsensa on lähetetty uskollisesti kylvämään sanaa luottaen siihen, että Jumala antaa aikanaan kasvun.

Vuosikerta: Toinen vuosikerta
Liturginen väri: Vihreä
Alttarikynttilät: Kaksi alttarikynttilää

Alkuvirsiä:
193 Autuuden ja armon sana
426 Menkää maitten ääriin asti
525 Suurempi kuin sydämeni
Päivän virsiä:
186: 3-6 Voi suurta sokeutta
423 Katseesi nosta yli maan

416 Nyt on aika kiitoksen
358 Immanuel, mun valoni
192 Kylväjä lähti kylvämään

Ensimmäinen lukukappale

Hoos. 10: 12–13 Kylväkää oikeudenmukaisuutta, korjatkaa uskollisuutta! Raivatkaa itsellenne uudispelto! Nyt on aika etsiä minua, Herraa, minä tulen varmasti ja annan teille siunauksen sateen. Mutta te olette kyntäneet jumalattomuuden peltoa, korjanneet vääryyden satoa, syöneet valheen hedelmää. Te olette luottaneet omiin neuvoihinne ja suureen sotajoukkoonne.

Toinen lukukappale

1. Kor. 3: 7–15

Istuttaja ei ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.

Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.

Evankeliumi

Joh. 4: 31–38

Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: ”Rabbi, tule syömään.” Mutta hän sanoi heille: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Opetuslapset kummastelivat keskenään: ”Onko joku tuonut hänelle syötävää?” Mutta Jeesus jatkoi: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”

Rukous

Herra, täällä pohjoisessa maa routii syvältä ja pitkään eikä tuota kovin runsaasti satoa. Routaa on myös sisimmässämme. Maailman tuulet tuovat meihin pelkoa ja turvattomuutta, huolta ja välinpitämättömyyttä, niin että sanasi vaikutus meissä tukehtuu. Sen tähden anomme, että sinä, Kylväjä, yhä lähtisit kylvämään etkä hylkäisi meitä. Anomme, että saisimme armon kasvaa uskon, toivon ja rakkauden hedelmää sinun ja lähimmäistemme iloksi. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen

* * *

Katso koko kirkkovuosi täältä

© Kirkon keskusrahasto