Mobiilikirkko

Tämänhetkinen ja seuraava pyhä

Helluntai

Pyhän Hengen vuodattaminen

Helluntain ajankohta määräytyy Apostolien teoissa (Ap. t. 2) kuvatusta Pyhän Hengen vuodattamisesta, joka tapahtui Kristuksen ylösnousemuksen jälkeisenä juutalaisten helluntaina. Juutalaiset viettävät helluntaijuhlaansa 50. päivänä pääsiäisestä. Juhlan suomenkielinen nimi on saatu ruotsin kielen ilmauksesta helig dag (= pyhä päivä). Monissa kielissä juhlan nimi pohjautuu kreikan sanaan pentekoste (= viideskymmenes).

Juutalaisten helluntai oli sadonkorjuun ja 100-luvulta jKr. myös lain saamisen juhla. Kristillisessä helluntaissa tulivat keskeisiksi aiheiksi Pyhän Hengen saaminen ja Hengen toiminta sekä alkuseurakunnan ja koko Kristuksen kirkon synty. Helluntaina toimitettiin ensimmäiset kristilliset kasteet. Varhaisessa kirkossa helluntai oli pääsiäisen ohella toinen vuoden kastepäivistä.

Helluntaiaattoon huipentuu helatorstaista alkava Pyhän Hengen odottaminen. Sen iltaan sopii juhlaan valmistava iltajumalanpalvelus tai iltarukous (vesper).

Helluntain raamatuntekstit puhuvat Pyhästä Hengestä lupauksena ja lahjana. Hänet on lähetetty meille puolustajaksi, auttajaksi ja lohduttajaksi. Tässä Hengessä Kristus on kirkossaan jatkuvasti läsnä. Pyhä Henki liittää maailman kaikki kristityt Kristuksen kirkkoon, yhteen Herraan ja yhteen uskoon. Näin helluntain sanoma merkitsee vastakohtaa sille hajaannukselle, mikä on kuvattu kertomuksessa Babylonin tornista.

Vuosikerta: Ensimmäinen vuosikerta
Liturginen väri: Punainen
Alttarikynttilät: Kuusi alttarikynttilää

Alkuvirsiä: 111 Oi Pyhä Henki, Herramme
125 Kosketa minua, Henki
567 Ah, kuinka kevät hohtaa
Päivän virsiä:
114 Oi Pyhä Henki, Jumala
117 Pyhä Henki, lohduttaja
113 Oi Pyhä Henki, vahvista
119 Henki, armon tuoja

Psalmi: Ps. 68: 5-11

Ensimmäinen lukukappale

Hes. 36: 24-28

Näin sanoo Herra Jumala: "Minä otan teidät vieraiden kansojen keskeltä, minä kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan. Te saatte asua maassa, jonka minä olen isillenne antanut, te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne."

Toinen lukukappale

Ap.t. 2: 1-13

Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.

Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: "Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia - ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja."

He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: "Mitä tämä oikein on?" Mutta jotkut pilkkasivat: "He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä."

Evankeliumi

Joh. 14: 23-29

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

"Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani - mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu."

Tuoreen tilaston mukaan...

Jokaisella on ajantasainen tieto kirkosta eroamisesta. Vapaa-ajattelijat tarjoavat auliisti tilastotietojaan medialle. Saamme tietää, miten moni erosi jonkin TV-ohjelman vuoksi, miten moni erosi saatuaan veroilmoituksen, miten moni erosi kun Yle-vero päätettiin ottaa käyttöön tai miten moni erosi kun liikkuva poliisi aiottiin lakkauttaa.

Kun kirkko syntyi liki pari tuhatta vuotta sitten, Luukas-niminen lääkäri raportoi: "Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä." (Apt. 2:41) Kovin pieni alku. Ennen pääsiäistä ja myöhemmin tapahtunutta helluntain ihmettä alku oli vielä pienempi: muutama pelkuri lukittujen ovien takana.

Ennen ihmiselämänsä päättymistä Jeesus lupasi lähettää Pyhän Hengen, joka johdattaisi ja opettaisi. Kun lupaus täyttyi, maailman eri puolilta kokoontuneet ihmiset saivat ihmeekseen kuulla julistusta Jumalan suurista teoista omalla kielellään. He eivät tienneet, mitä ajatella. Jotkut sentään ymmärsivät pilkata: "He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä".

Kristillisen kirkon muodostuminen alkoi sinä päivänä. Siitä lähtien on kokoonnuttu yhteiselle aterialle, on laulettu, kiitetty ja rukoiltu yhdessä. On yritetty tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja seurata Jeesuksen antamia ohjeita.

Kirkko opetti aikanaan suomalaiset lukemaan ja järjesti sairaan- ja köyhäinhoidon. Kirkon sanoma kehottaa meitä olemaan hyödyksi eikä etsimään omaa hyötyä. Kirkon liittolainen on täkäläinen kristillisyys. Se on vaatimatonta, lähes huomaamatonta. Sitä ei tyrkytetä eikä siitä tehdä numeroa. Mutta siihen turvaudutaan ja sen mukaan yritetään kaveriakin auttaa.

Suomalainen kristillisyys on kuin suopalo. Harvoin sieltä avoroihu silmille pelmahtaa. Mutta ei sitä pirukaan sammuta.

Merja Vuorikari

* * * *

Pyhän Kolminaisuuden päivä

Salattu Jumala

Läntisessä kirkossa määrättiin vuonna 1334, että helluntain jälkeistä sunnuntaita vietetään Pyhän Kolminaisuuden juhlana. Pyhäpäivän sanomassa kiteytyy kirkon opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä. Pyhän Kolminaisuuden päivä on uskontunnustuksen päivä.

Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.

Vuosikerta: Ensimmäinen vuosikerta
Liturginen väri: Valkoinen
Alttarikynttilät: Kuusi alttarikynttilää

Alkuvirsiä:
131 Oi Isä kaikkivaltias
134 Pyhä, pyhä, pyhä
Päivän virsiä:
129 Jumala kolmiyhteinen
180 Jeesus sanoi omillensa
130 Jumala, Isä taivaassa
132 Oi rakas Isä, luojamme
386 Salattu Herra, valtakunnassasi

Psalmi: Ps. 95: 1-2, 6-7

Ensimmäinen lukukappale

Jes. 6: 1-8 (9-10)

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.

He huusivat toinen toiselleen: - Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan. Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua. Ja minä sanoin: - Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.

Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi: - Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu. Minä kuulin Herran äänen sanovan: - Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi? Niin minä vastasin: - Tässä olen, lähetä minut! (Hän sanoi: - Mene ja sano tälle kansalle: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö. Paaduta tämän kansan sydän, sulje sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se silmillään näkisi, ei korvillaan kuulisi eikä sydämellään ymmärtäisi - ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi.)

Toinen lukukappale

Room. 11: 33-36

Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä? Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin? Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen. Evankeliumi

Joh. 3: 1-15

Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan." Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?"

Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita." "Miten tämä kaikki on mahdollista?" Nikodemos kysyi.

Jeesus vastasi:

"Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä? Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.

Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän."

Olen se joka olen

Autiomaassa paloi pensas. Jostain syystä se ei näyttänyt kuluvan tulessa. Pysyi aivan ennallaan, ei muuttunut. Paimenessa ollut mies katseli ihmeissään. Mistä oli kysymys?

Mooses kohtasi Jumalansa merkillisessä muodossa, odottamattomalla hetkellä ja oudossa paikassa. Tämä antoi kansansa johtajaksi päätyvälle miehelle selkeän tehtävän mutta jätti itsensä esittelyn perin niukaksi. Kertoi vain olevansa se, joka on. Ei kertonut itsestään siis oikeastaan mitään – ja kuitenkin kaiken, mikä oli sillä hetkellä tarpeen.

Meillä on palava halu määrittää Jumalamme. Inhimillistämme Hänet kovin helposti: Taiteilija Michelangelo maalasi Jumalalle vanhan miehen hahmon ja pitkän parran. Kuvan maine on mittaamaton, ja sen toisinto on päätynyt jopa mainostamaan matkapuhelimia. Kosmonautti Gagarinin kerrotaan tulleen takaisin ihmiskunnan ensimmäiseltä avaruuslennolta ja kertoneen, ettei Jumalaa ole. Ei ollut kuulemma taivalla näkynyt.

Jumala kaikkivaltiudessaan taitaa olla aika lailla tämän kaltaisen ihmisen mittaisen ajattelun yläpuolella. Mutta toisaalta Hän sitoutuu meidän kokoisiimme mittareihin.

Jumalaa voi tarkastella sen kautta, mitä Hän on tehnyt ja tekee. Michelangelon kuvaama Jumalan sormi loi uutta ja antoi ihmiselle elämän. Kristus sovitti meidät Kaikkivaltiaan kanssa ja avasi tien taivasta myöten. Pyhä Henki laskeutui kerran kyyhkysenä ja tulenliekkeinä taivaasta, synnyttää uskon ja pitää yllä kristillistä seurakuntaa.

Jumala kertoo itsestään, mitä hyväksi näkee. Eikä se, mitä hän itsestään kertoo, määritä tai sido häntä. Tämä on helposti sanottu mutta mahdotonta järjellä ymmärtää. Lopulta meille jää sama osa kuin sille yksinäiselle miehelle, joka aikanaan katseli palavaa pensasta.

Jumala on se joka on. Mutta on. Ja se riittää.

Jukka Helin

* * * *