Mobiilikirkko

Kirkkovuosi



5. paastonajan sunnuntai (Judica)

Keskiviikko 1.4.2020

Kärsimyksen sunnuntai

Nimitys judica (= hanki minulle oikeutta) on päivän antifonin alusta (Ps. 43: 1).

Tästä sunnuntaista alkaa hiljaisen viikon loppuun ulottuva ns. syvä paastonaika. Siksi päivää on sanottu kärsimyksen sunnuntaiksi (dominica passionis). Jeesuksen aikalaiset eivät ymmärtäneet hänen olemustaan ja tehtäväänsä, mutta ”kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät”, oli tuleva kivi, jolle Jumalan seurakunta rakentuu. Jeesus on uuden liiton välittäjä. Hän on kuollut kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.


Kaksi alttarikynttilää

Psalmi

Antifoni:

Hanki minulle oikeutta, Jumala,
aja asiaani jumalatonta kansaa vastaan.

Ps. 43: 1

Psalmi:

Sinä, Jumala, olet ainoa turvani.
Miksi olet hylännyt minut?
  Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä,
  kärsiä vihollisen sortoa?
Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua,
ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi.
  Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen,
  sinun eteesi, Jumala, minun iloni!
Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen,
Jumala, minun Jumalani!
  Miksi olet masentunut, sieluni,
  miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä,
Jumalaani, auttajaani.

Ps. 43: 2–5

Antifoni toistetaan

Psalmilause

Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä!
Sinun luonasi olen turvassa.

Ps. 143: 9


Alkuvirsiä

80 - Rakkauden, armon lähde
275 - Mä elän laupeudesta
-

Päivän virsiä

79 - Oi Jeesus, lähde autuuden
73 - Sinulle, oi Vapahtaja
74 - Jeesus, sinun vaivas kovat
274 - Kristuksen tähden menköön vain

Ensimmäinen lukukappale

Jes. 65: 1–3

Minä olen kyllä ollut lähellä,
mutta he eivät ole minua etsineet,
olen ollut läsnä,
mutta he eivät ole minua kyselleet,
olen sanonut: ”Tässä olen, tässä olen!”
tälle pakanakansalle, joka ei kutsunut avuksi
minun nimeäni.
Päivästä päivään minä ojensin käteni
tätä vastahakoista kansaa kohden,
kansaa, joka kulkee väärää tietä
oman mielensä mukaan,
kansaa, joka yhä uudelleen minut vihoittaa.




Toinen lukukappale

Ef. 2: 12–16

Ennen te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa. Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.
    Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan. Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta.


Evankeliumi

Luuk. 13: 31–35

Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: ”Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut.”
    Mutta hän vastasi:
    ”Menkää ja sanokaa sille ketulle: ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani - eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa.
    Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Ja minä sanon teille, että te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”


Päivän rukous

Jumala, taivaallinen Isämme.
Opetuslasten tavoin
me olemme hitaat käsittämään,
miksi Jeesuksen piti kärsiä ja kuolla.
Auta meitä ymmärtämään,
että hän kärsi meidän syntiemme tähden
ja että meillä on nyt avoin tie
sinun yhteyteesi.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.


* * *

Katso koko kirkkovuosi täältä

© Kirkon keskusrahasto