Mobiilikirkko

1. Johdanto

Johdanto-osan keskeinen sisältö on yhteinen rukous, kiitos ja ylistys.

Alkuvirsi johdattaa pyhäpäivän sisältöön ja kirkkovuoden tekstiin sekä hiljentää kuuntelemaan Jumalan puhetta. Virret ovat seurakunnan yhdessä laulamaa ja kirkkomuusikon säestämää musiikkia.

Alkusiunaus sulkee seurakunnan kolmiyhteisen Jumalan eli Isän, Pojan ja Pyhän Hengen suojelukseen. Liturgina toimiva pappi ja seurakunta siunaavat toisensa vuorotervehdyksessä.

Yhteinen rippi ja synninpäästö. Synnintunnustuksessa seurakunta ja liturgi pyytävät yhteen ääneen lausuen anteeksi vääriä tekojaan ja laiminlyöntejään. Synnintunnustus on yhtaikaa yhteisöllinen ja henkilökohtainen. Sen jälkeen liturgi lausuu seurakunnalle synninpäästön ja liittyy näin Jeesuksen lupaukseen: ”Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut.”

Päivän psalmi on katkelma jostain Vanhan testamentin laulusta. Se voidaan lukea tai laulaa tai myös jättää pois.

Herra, armahda (Kyrie) on pyyntö, että Jumala kuulisi ihmistä ja tulisi hänen avukseen sekä antaisi jatkuvasti voimansa ja siunauksensa elämän arkeen ja juhlaan.

Kunnia (Gloria) ja kiitosvirsi ovat ylistystä Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Seurakunta kiittää seisomaan nousten yhdessä enkeleiden kanssa siitä, että Jeesus tuli ja kärsi meidän ihmisten puolesta ja antoi näin meille mahdollisuuden iankaikkisen elämään. Paastonaikoina kunnia ja kiitosvirsi jätetään laulamatta.

Päivän rukous. Seurakunta rukoilee liturgin johdolla Jumalaa muistaen Jeesuksen sanat: ”Mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.”

2. Sanaosa

Sanaosassa Jumala puhuu seurakunnalle monin eri tavoin. Hän on läsnä raamatunluvussa ja saarnassa sekä virsiteksteissä ja musiikissa.

Vanhan testamentin lukukappale. Lukukappaleet voi lukea joko pappi tai maallikko eli niin sanottu tavallinen seurakuntalainen, jolloin korostuu jumalanpalveluksen yhteisöllinen luonne.

Vastausmusiikki tekstien välillä auttaa seurakuntaa painamaan mieleensä ja mietiskelemään kuulemaansa tekstiä. Musiikki liittyy usein temaattisesti teksteihin. Se voi olla instrumentaali-, yksinlaulu- tai kuoroesitys.

Uuden testamentin lukukappale on yleensä katkelma jostakin Uuden testamentin kirjeestä. Suurin osa näistä lukukappaleista on poimittu apostoli Paavalin kirjeistä.

Päivän virsi on messun päävirsi. Päivän virsi liittyy kiinteästi pyhäpäivän lukukappaleisiin ja on tavallaan yksi niistä koko seurakunnan laulamana.

Evankeliumi luetaan katkelmana Matteuksen, Markuksen, Luukkaan tai Johanneksen evankeliumista. Seurakunta voi korostaa evankeliumin tärkeyttä laulamalla sen jälkeen Hallelujan.

Uskontunnustus (Credo) sisältää kirkon opin kiteytyneessä muodossa. Uskontunnustus pyrkii tavoittamaan mahdollisimman hyvän sanallisen muodon sellaiselle, mikä jumalallisena on kuitenkin inhimillisten sanojemme ulottumattomissa. Kirkoissamme käytetään useimmiten niin sanottua Apostolista uskontunnustusta.

Yhteinen esirukous on rukous kristillisen kirkon ja seurakunnan puolesta. Siinä pyydetään hallitukselle ja eduskunnalle viisautta tehdä hyviä päätöksiä. Siinä rukoillaan rauhaa maailmaan ja pyydetään Jumalaa auttamaan vaikeuksissa olevia. Yhteisessä esirukouksessa pappi voi myös lukea ääneen seurakuntalaisten kirjoittamia rukouspyyntöjä. Samoin yhteinen esirukous voi sisältää hiljaisen jakson, jonka aikana seurakuntalaiset rukoilevat ääneti mielessään.

3. Ehtoollisosa

Ehtoollisosaan kuuluvat ehtoolliselle valmistautuminen, itse ehtoollinen ja ehtoollisesta kiittäminen. Ehtoollista vietetään kirkoissa lähes joka sunnuntai.

Uhrivirren aikana katetaan ehtoollispöytä ja kerätään kolehti eli uhrilahja, joka on mahdollisuus kiittää Jumalan lahjoista jakamalla omastaan tarvitseville. Liturgin rukouksen jälkeen seurakunta laulaa Pyhä-hymnin (Sanctus) yhdessä ”enkelien ja kaikkien pyhien kanssa”.

Ehtoollisrukouksessa muistetaan Jumalan pelastustekoja ja rukoillaan Pyhän Hengen läsnäoloa. Siihen sisältyvissä ehtoollisen asetussanoissa liturgi kertaa sen, miten Jeesus ennen kuolemaansa asetti ehtoollisen ja kehotti viettämään sitä hänen muistokseen.

Isä meidän on Jeesuksen itsensä oppilailleen opettama rukous. Seurakunta lausuu sen yhdessä liturgin kanssa.

Herran rauha ja Jumalan Karitsa. Liturgi ja seurakunta toivottavat toisilleen rauhaa. Jumalan Karitsa (Agnus Dei) -osassa seurakunta pyytää laulaen, että Kristus ottaisi pois maailman synnin ja antaisi rauhan ja siunauksen.

Ehtoollisen vietto. Ehtoollisella seurakunta tulee osalliseksi Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Alttarin äärellä voimme olla yhteydessä edesmen- neiden rakkaidemme kanssa. Ehtoollisen aikana kuullaan rauhallista musiikkia. Ehtoollinen on kasteen lisäksi luterilaisen kirkon toinen sakramentti.

Kiitosrukouksessa seurakunta kiittää Jumalaa vastaanottamastaan ehtoollisen lahjasta ja kristittyjen yhteydestä.

4. Päätös

Messun päätösosa on ylistystä ja kiitosta Jumalan lahjoista.

Ylistyksessä seurakunta kiittää ja kunnioittaa Jumalaa laulaen ja seisomaan nousten.

Herran siunaus. Pappi lukee seurakunnalle Herran siunauksen ja piirtää lopuksi sen ylle ristinmerkin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Herran siunauksella pyydetään siunausta ja varjelusta. Messuun osallistuvat voivat myös itse siunata itsensä ristinmerkillä.

Loppuvirsi on usein melodialtaan reipas ja tekstiltään iloinen.

Päätösmusiikiksi kirkkomuusikko voi soittaa uruilla kohottavaa ja iloista musiikkia. Päätösmusiikki voi olla myös luonteeltaan rohkaiseva kuoroesitys.

Lähettäminen. Pappi lausuu messun päätteeksi: ”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten.” Lähettäminen sisältää ajatuksen, että kristityt on tarkoitettu palvelemaan myös toisia ihmisiä.

Teksti: Pälvi Ahoinpelto ja Hannu Vapaavuori

Kuvat: Esko Jämsä

1. sunnuntai helluntaista

Etsikkoaikoja

Tämä sunnuntai on lähellä juutalaisen perimätiedon mukaista Jerusalemin temppelin hävityspäivää (av-kuun 9. päivä). Tähän tapahtumaan viittaa päivän perinteinen evankeliumi.

Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3: 15).

Vuosikerta: Kolmas vuosikerta Liturginen väri: Vihreä
Alttarikynttilät: Kaksi alttarikynttilää

Alkuvirsiä:
311 Jo joudu, mun sieluni, heräämähän
325:1-3 Tulkaa ja riemuitkaa
407 Nyt nukutko vaan
Päivän virsiä:
412 Miksi itkit, Vapahtaja
314 Suo, Jeesus rakkaani
285 Voi, mihin raukka juoksisin
615 Oi suruton, niin varma menossasi
406 Jo herää, sielu, synnin unestasi

 Ensimmäinen lukukappale

1. Moos. 18: 20-32

Herra sanoi Abrahamille:    ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. Siksi minä aion mennä sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistä valitetaan. Minä haluan saada siitä selvän.”    Miehet lähtivät kulkemaan Sodomaan päin, mutta Herra jäi vielä puhumaan Abrahamin kanssa. Abraham astui lähemmäksi ja kysyi: ”Aiotko sinä tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Ehkä kaupungissa on viisikymmentä hurskasta. Tuhoaisitko sen silloinkin? Etkö armahtaisi tuota paikkaa niiden viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siellä asuvat? On mahdotonta, että surmaisit syyttömät yhdessä syyllisten kanssa ja että syyttömien kävisi samoin kuin syyllisten. Ethän voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?” Herra sanoi: ”Jos löydän Sodomasta viisikymmentä hurskasta, niin heidän tähtensä minä säästän koko kaupungin.”    Abraham vastasi: ”Minä olen rohjennut puhua sinulle, Herra, vaikka olenkin vain tomua ja tuhkaa. Entä jos niistä viidestäkymmenestä puuttuu viisi? Hävittäisitkö viiden vuoksi koko kaupungin?” Herra vastasi: ”En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.” Abraham kysyi vielä: ”Entä jos siellä on neljäkymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden neljänkymmenen takia minä säästän sen.” Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin vielä. Entä jos siellä on kolmekymmentä?” Herra vastasi: ”En hävitä sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.” Mutta Abraham sanoi: ”Saanko vielä puhua sinulle, Herra? Entä jos sieltä löytyy vain kaksikymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden kahdenkymmenen takia jätän sen hävittämättä.” Mutta Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhun vielä tämän kerran. Entä jos sieltä löytyy kymmenen?” Herra sanoi: ”Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä.”

Toinen lukukappale

Hepr. 3: 15-19

Kirjoituksissa sanotaan:    - Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,    älkää paaduttako sydäntänne    niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.    Ketkä tekivät näin: kuulivat mutta nousivat kapinaan? Kaikki ne, jotka Mooseksen johtamina olivat lähteneet pois Egyptistä. Keille Jumala oli vihoissaan neljäkymmentä vuotta? Niille, jotka lankesivat syntiin ja joiden ruumiit sitten jäivät autiomaahan. Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepopaikkaansa? Niille, jotka eivät totelleet. Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko.

Evankeliumi

Matt. 11: 20-24

Jeesus alkoi soimata niitä kaupunkeja, joissa hän oli useimmat voimatekonsa tehnyt, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta:    ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos teidän kaduillanne tehdyt voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja kääntyneet. Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä vähemmällä kuin te.    Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä.”

Rukous